Norppainfo

Saimaannorppa

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Aloitimme sen suojelun jo vuonna 1979, minkä jälkeen norppakanta on kasvanut Saimaalla. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään.

Saimaannorppakannan koko kasvanut hieman

Saimaannorppia elää vain Suomessa. Jos norppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta. Siksi meille suomalaisille onkin kunnia-asia pelastaa norppa sukupuutolta. Metsähallituksen arvion mukaan saimaannorppien talvikanta vuodelta 2016 on noin 360 norppaa. Tänä vuonna syntyi 86 kuuttia, mikä on enemmän kuin koskaan yli 30 vuoden seurantahistorian aikana. Keskeistä ovat vuosina 2010 ja 2011 tehdyt verkkokalastuksen kevätrajoitusalueiden laajennukset sekä onnistunut vapaaehtoisvoimin tehty apukinostyö. Etenkin kahtena viime vuonna havaittu poikasmäärän nousu osoittaa näiden suojelupäätösten ja -toimien onnistumisen. Vuosina 2010 ja 2011 yhä useampi kuutti selvisi hengissä kiitos laajentuneiden verkkokalastuksen kevätrajoitusalueiden, ja nyt ensimmäiset näinä vuosina syntyneistä norpista ovat saavuttaneet sukukypsyyden ja lisänneet kannan syntyvyyttä. Suurella vapaaehtoistyöllä ja Metsähallituksen johdolla tehdyt apukinokset ovat ehkäisseet luontaisten pesäkinosten puutteesta johtuvaa pesäkuolleisuutta. Saimaannorppakannan neljän prosentin vuosittainen kasvu on eri tahojen yhteistyön tulos. Metsähallitus on vastannut suojelusta maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohjauksessa, ja osakaskuntien ja ELY-keskuksen yhteistyö kalastusrajoitussopimusten tekemiseksi on onnistunut hyvin.

Saimaannorppakannan seurantaa, hoitoa ja suojelua jatketaan laajalla yhteistyöllä saimaannorpan suojelustrategian ja -toimenpidesuunnitelman mukaisesti. Tänäkin keväänä laajennettiin saimaannorppien turvaksi verkkokalastuksen rajoitusaluetta, ja osakaskunnat ovat kiitettävästi tehneet kalastusrajoitussopimuksia kevätkesän aikana.

Pesiä löydettiin 722 kpl, mikä on yli 30 vuotta tehdyn kannan seurantahistorian ennätys. Samoin arvioitu kuuttituotos (86 kpl) ja arvio synnytyskykyisten naaraiden määrästä (111 kpl) ovat kaikkien aikojen suurimmat.

Tyypillisen saimaannorpan ominaispiirteitä ovat:

• pituus: 130–145 cm
• paino: 50–90 kg (vuodenajasta riippuen)
• väri: tummanharmaa, karvapeitteessä yksilölliset vaaleat rengaskuviot
• keskimääräinen elinikä: 20 vuotta

Lähde: Metsähallitus

Saimaannorpan suojelu

Sivun kuvat: Juha Taskinen

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen

Suojelu- ja tutkimustyön ansiosta saimaannorpan kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä. Suojelutyö jatkuu, ja maailman uhanalaisimman hylkeen kanta on noussut hitaasti 360 yksilöön. Tavoitteena on saavuttaa suotuisan suojelun taso. Siitä ollaan vielä kaukana.

Norpan uhanalaisuuden syy on ihminen, muita vihollisia sillä ei ole. Saimaannorpan tulevaisuus on siis meidän suomalaisten varassa. Saimaannorpan suojelu on yksinkertaista, jos yhteistä tahtoa löytyy. Lisääntyneet kalastusrajoitukset ja riittävän hyvät pesimäolosuhteet, joita on parannettu apukinoksilla, ovat edesauttaneet kannan kasvua. Kannan kasvu on keskittynyt edelleen ydinalueille Pihlajavedelle ja Haukivedelle. Saimaannorpan pesimäalueen reunamilla kanta on edelleen muutaman yksilön varassa.

Kasvu on kuitenkin hyvin hidasta ja epävakaata nuorten norppien korkean pyydyskuolleisuuden takia, ja se voi kääntyä laskuun pienestäkin häiriötekijästä. Välillä kanta ei ole kasvanut juuri lainkaan. Vuosien 2014-17 lauhat pesimätalvet ovat osoittaneet, miten herkkä lajin kanta on. Toisaalta norpan pesiminen apukinoksiin antoi toivoa siihen, että saimaannorppaa voidaan auttaa.

Saimaannorpan uhkat ja ratkaisukeinot

Pahin uhkatekijä on verkkokalastus, joka voidaan välttää vaihtamalla verkot nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin. Lisäksi on tärkeää antaa saimaannorpalle pesimärauha talviaikaan – erityisesti nykyisin, kun ilmastonmuutos alkaa vaikeuttaa lämpimien talvien myötä saimaannorpan pesimistä.

Kalanpyydyskuolemat

Vakavin saimaannorppia verottava tekijä on kalanpyydyskuolleisuus ja erityisesti verkkokalastuksen aiheuttamat kuolemat. Verkkokalastuksesta ja muista norpalle vaarallisista kalanpyydyksistä pitäisi luopua kaikilla saimaannorpan esiintymisalueilla.Verkot voidaan vaihtaa nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin tai onkia, heittokalastaa ja vetää uistinta.

Verkkojen lisäksi löysänieluiset katiskat voivat olla kuutille vaarallisia. Suomen luonnonsuojeluliiton vuonna 2012 käynnistämä ”Kalasta oikein katiskalla” -kampanja jatkuu edelleen. Nielurajoitin estää katiskan nielun laajenemisen, mikä varmistaa sen, että kuutti ei pääse tunkeutumaan katiskaan ja huku. Kampanjan aikana tiedotetaan katiskakalastuksesta ja jaetaan katiskoihin sopivia nielurajoittimia.

Kalastusrajoitukset saimaannorpan suojaksi

Uusin pyydystyyppiasetus sekä asetus keväisistä verkkokalastusrajoituksista astui voimaan keväällä 2016. Kartta asetussalueesta löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Kalastusrajoitusten ja tiedotuksen ansiosta kuuttien kalanpyydyskuolemat ovat vähentyneet keväisin, jolloin ne lähtevät liikkeelle pesistään. Toisaalta keväisten (15.4–30.6.) verkkokalastussopimuksien lisääminen vuodetsa 2011 lähtien ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä kuutteja on kuollut kalanpyydyksiin rajoitusajan loputtua heinä- ja elokuussa sekä talvella. Vuosittain tietoon tulleiden kalanpyydyskuolemien määrä on pysynyt samalla tasolla kuin 2000-luvulla laajentuneista kalastusrajoituksista huolimatta.

Luonnonsuojeluliiton mielestä rajoitusten kestoa olisi pidennettävä ensi vaiheessa elokuun loppuun. Jatkossa norpalle vaarallisista kalanpyydyksistä pitää luopua ympärivuotisesti kaikilla saimaannorpan elinalueilla. Suomen luonnonsuojeluliitto suosittelee käyttämään katiskoissa nielurajoittimia ja välttämään verkkokalastusta koko Saimaan alueella. Tavoitteena on, ettei yksikään saimaannorppa saa kuolla kalanpyydyksiin.

Kuuttien kalanpyydyskuolemat ovat siirtyneet loppukesään. Mukaan on laskettu ainoastaan viranomaisten havaitsemat varmat kalanpyydyskuolemat. Todellinen määrä on huomattavasti suurempi. Eri arvioiden mukaan todellinen kalanpyydyskuolleisuus on 2–3-kertainen havaittuun verrattuna!  Lähde: Metsähallitus, Sipilä, T., Koskela, J., Tiilikainen, R. & Määttä, M.

Vaikka norppa pesii rajatulla alueella, se liikkuu lähes koko Saimaalla. Kuutteja syntyy ja liikkuu myös rajoitusalueiden ulkopuolella. Kalastusrajoituksien olisi turvattava myös alueiden reunamille ja ulkopuolelle syntyvien kuuttien hengissä säilyminen ja näin autettava saimaannorppaa levittäytymään entistä vankemmin takaisin sen luontaisille elinalueille esimerkiksi Pohjois-Karjalaan, Etelä-Saimaalle, Luonterille ja Puruvedelle.

Annetaan norpalle pesimä- ja loikoilurauha

Norppa tarvitsee pesimärauhan joulukuusta huhtikuuhun. Jäällä liikkumisen aiheuttamat äänet voivat aiheuttaa emon sukeltamisen pakoon, ja poikasen paleltumisen ja imetyksen häiriintymisen. Häiriö voi näin heikentää kuutin selviytymismahdollisuuksia tai jopa aiheuttaa kuutin menehtymisen. Erityisesti moottorikelkkailua ei pitäisi harrastaa norppien pesimisalueilla. Pesimärauhan tärkeys korostuu norpalle vaikeina lämpiminä ja vähälumisina talvina.

Keväällä karvanvaihtoaikaan norpat nousevat mielellään kiville kuivattelemaan karvaa. Norppien levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, joten norpan pitää antaa rauhassa loikoilla kivellään eikä häiritä ja hätistää sitä veteen.

Rantarakentaminen kaventaa elinalueita

Saimaan kasvava rantarakentaminen ja loma-asuntojen määrä lisää häiriötekijöitä ja liikkumista pesimäalueilla. Norpan elinympäristöjä pitäisi vastapainoksi suojella ja vaikuttaa kaavoitukseen, niin että häiriötekijät saadaan minimoitua etenkin norppien pesimäalueilla ja lepäilyluodoilla. Saimaalle on perustettu kaksi kansallispuistoa, Linnansaari ja Kolovesi, sekä muita suojelualueita norpan turvaksi. 

Mikäli maankäytön suunnittelulla ei saada turvattua riittävän rauhallisia pesimä- ja levähdyspaikkoja norpalle, on turvauduttava liikkumis- ja maihinnousurajoituksiin.

Lämpimät talvet ja vedenpinnan vaihtelut vaikeuttavat pesimistä

Kun lunta ja pakkasta ei ole tarpeeksi, norppa ei pysty tekemään pesää tai pesä voi romahtaa ennenaikaisesti. Kun norppa joutuu synnyttämään paljaalle jäälle, kuutin elinmahdollisuudet ovat pakkasen ja petojen vuoksi vähäiset. Leudot talvet 2000-luvun alussa lisäsivät pesäpoikaskuolleisuutta. Myös lauhat talvet 2014 - 17 ovat olleet saimaannorpalle vaikeita. Apukeinokin löytyi: norppaemot ovat hyväksyneet vapaaehtoisten kolaamat apukinokset, ja suuri osa kuuteista on syntynyt niihin. Talvella 2015 kevät eteni liian nopeasti, jolloin apukinoksistakaan ei olisi ollut apua, kun pesät romahtivat liian aikaisin. Vuonna 2016 apukinokset pelastivat taas monen norpan pesinnän. Näin näyttää tapahtuvan myös vuonna 2017.

Onnistunut pesintä vaatii vakaan vedenpinnan tason pesinnän aikana. Jos veden pinta laskee liikaa, rantajää ja -hanki romahtavat rikkoen pesät. Jos veden pinta nousee liikaa, vesi tulvii pesiin. Juoksutuksilla voidaankin sekä tuhota että edesauttaa norppien pesintää. Jos luontainen vedenpinnan vaihtelu uhkaa pesintää, juoksutuksilla voidaan paikata tilannetta.

Talvella 2013 Saimaan veden pinta laski norpan pesinnän kannalta liian nopeasti ja liian paljon. Siksi turvauduttiin poikkeusjuoksutuksiin Pieliseltä ja Kallavedeltä. Siitä huolimatta veden pinta laski pesimäkauden aikana lähes 40 cm. Tämän epäillään olevan syynä siihen, että pesälaskennoissa löytyi tavallista vähemmän saimannorpan pesiä. Kuutteja kuitenkin syntyi tavanomainen määrä.

Ympäristömyrkyt

Myös ympäristömyrkyt hankaloittavat norppien elämää ja lisääntymistä. Elohopean ja orgaanisten hiiliyhdisteiden joutuminen vesistöihin on vähentynyt, mutta aikuisiin ja nuoriin norppiin ympäristömyrkkyjä on ehtinyt jo varastoitua.

Sattuman vaikutus

Saimaannorppia on niin vähän, että yllättävä tautiepidemia tai laaja epäonnistuminen pesinnässä voi koitua sen kohtaloksi. Lisäksi pieni kantakin on jakautunut hyvin hajanaisiksi osapopulaatioiksi Saimaan aluella, mikä pahentaa entisestään sukusiittoisuutta ja lisää sukupuuton riskiä. 

Geneettinen monimuotoisuus

Saimaannorpan geneettinen monimuotoisuus on vähentynyt jatkuvasti ja vähenee edelleen kannan kasvusta huolimatta. Lisäksi kanta on jakaantunut osakantoihin eri vesistöalueilla. Tämä lisää sukupuuton riskiä, joten kanta pitäisi saada huomattavasti voimakkaampaan ja nopeampaan kasvuun.

Tutkimustiedossa edelleen puutetta

Saimaanorpan suojelemiseksi tarvitaan tutkimustietoa sen kannan koosta, genetiikasta, levinneisyydestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Lapsissa Saimaan tulevaisuus

Suojelutyön tehostamisen ohella on tärkeää jakaa tietoa saimaannorpan suojelusta ja siitä, kuinka ihmiset voivat käytännössä toimillaan auttaa norppaa. Usein norppiin kohdistuneet uhat johtuvat ihmisten tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Tietoa norpasta ja sille turvallisista kalastustavoista levitetään mökkiläisille, vapaa-ajan kalastajille, turisteille ja koululaisille. Kouluvierailujen tavoitteena on saada koululaiset ymmärtämään, miksi on tärkeää, että saimaannorppa elävöittää Saimaan luontoa myös tulevien sukupolvien aikana. Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät ovat kiertäneet Saimaan alueen kouluja vuosina 2010, 2011, 2013, 2016 ja 2017. Kiertue jatkuu ainakin vielä vuonna 2018.